Olipa kerran pieni fuksi, joka kauniina kesäpäivänä aamun sarastaessa lähti kotipirtistään kohti Vaasan yliopiston kampusta ja W-huonetta, sillä hänen kahvihammastaan kolotti kovin. Oli vuosittaisen Warrantti Ry:n jaostohaun aika ja kävellessään kohti kampusta pieni fuksi mietti kuumeisesti mihin jaostoon haluaisi itse hakea mukaan.
Fuksi hätkähti pois mietteistään kuullessaan kummallista ääntä läheisestä talosta, joka muistutti piparkakkutaloa. Uteliaisuus voitti ja pien fuksi avasi piparkakkutalon oven. Hän näki yrityssuhdejaostolaisen keskustelevan kiivaasti pahan noidan kanssa. Yrppäläinen oli epätoivoinen, sillä Wykyzinen seuraava numero oltiin pian julkaisemassa, eikä yrppäläinen ollut vielä saanut tarvittavaa määrää mainoksia kasaan lehteä varten. Noita vaati vastineeksi kahta pientä fuksia, mutta tähän yrppäläinen ei voinut suostua. Fuksi mietti mikä mahtoi olla se bisnes, jota noita tahtoi lehdessä mainostaa, mutta ennen kuin hän ehti pohdinnoissaan pidemmälle, kuului kadulta hevosten kavioiden kopinaa.
Fuksia kohti lähestyi kurpitsavaunuissa loput yrppäläisistä, jotka olivat tulossa suoraan hieman venähtäneiltä jatkoilta. Heillä olikin ollut aihetta juhlaan, sillä uusien fuksien haalarit oltiin vihdoin saatu tilattua ja haalarisponssisopimuksia oltiin sovittu ennennäkemätön määrä. Yrppäläiset nappasivat fuksin matkaansa. Edellisilta oli selvästi ollut railakas, sillä yksi yrppäläisistä näytti paljasta jalkaansa, josta puuttui lasi-Converse ja yksi laastariin käärittyä sormeaan, johon hän oli pistänyt värttinän. ”Nyt menevät kyllä sadut sekaisin” ajatteli fuksi, mutta ei välittänyt asiasta sen enempää, sillä yrppäläiset tarjosivat hänelle viime vuoden Vuosijuhlien silliaamiaiselta sekä Wykypäiviltä ylijäänyttä sponssiruokaa ja jostain syystä he olivat erityisen ylpeitä pikkelssi -purkeistaan, joiden päiväyksen fuksi onneksi unohti tarkistaa.
Kurpitsavaunu kiisi läpi taikametsän saapuen isolle aukiolle. Keskellä kukkaketoa makasi lasikupolissa itse Yrppä jalluillan jälkeistä satavuotista untaan tuhisten. Kun pikku fuksi ja muut yrpän jäsenet lähestyivät lasiarkkua, kuului puhelimen pirinää ja sähköpostin kilinää, ja sillä sekunnilla Yrppä ponkaisi istumaan, vastasi puhelimeensa, ja ennen kuin kukaan oli ehtinyt sanoa “Fona”, oli Yrppä jo closannut yhteistyösopimuksen kokonaiseksi tulevaksi vuodeksi.
“Tänne minäkin kuulun”, sanoi fuksi hiljaa ja he kävelivät yhdessä auringonlaskuun.
Heli Karhi
Search
Archives
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- elokuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
Tulevat tapahtumat
Tällä hetkellä ei ole tulevia tapahtumat.