Oma tieni Vaasaan ja minkälaista on olla tammifuksi

Oma tieni Vaasaan ja kauppatieteen jatko-opintoihin johti muutaman mutkan kautta, ja rehellisesti sanottuna Vaasassa opiskelu ei ollut ensimmäisenä mielessä. Ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen hakutoiveina olivat viestintä, journalismi sekä kuvataide ja unelmakaupunkina Helsinki. Kevään 2016 yhteishaun tuloksettomuuden jälkeen edessä oli kuitenkin välivuosi, mitä olin sisimmilläni osannut odottaakin. Pääsykokeisiin pänttääminen oli jäänyt vähemmälle, enkä vielä ollut saanut selkeää kuvaa siitä, minkä alan jatko-opinnot olisivat minulle paras vaihtoehto.

Ajatus Vaasassa opiskelun mahdollisuudesta lähti liikkeelle isosiskoni aloitteesta. Hän oli itse päässyt kauppatieteelliseen saman ”takaoven” kautta sisään viisi vuotta aikaisemmin opiskeltuaan ensin puoli vuotta ruotsia Vaasan yliopistossa. Mikä parasta, hakua varten ei tarvinnut suorittaa pääsykoetta, vaan sisään pääsi ylioppilastutkinnon arvosanoilla. Haun yhteydessä tuli jo heti valittavaksi oma pääaine, tällä kertaa jaossa olivat markkinoinnissa 15 vapaata paikkaa sekä johtamisessa ja organisaatioissa 5. Päädyin edellä mainittuun, sillä markkinointi tuntui heti omanlaiselta vaihtoehdolta, vaikka se ei ollut juolahtanut mieleenikään kevään haun aikaan.

Marraskuun lopulla hyvät uutiset sitten tulivatkin: minulla oli paikka Vaasan yliopistossa. Tästä alkoikin intensiivinen kämpän etsintä ja sen päätteeksi muuttorumba. Vaasa ei ollut kaupunkina minulle täysin tuntematon, sillä olin kahtena edellisenä vuotena ollut kesätöissä Vaskiluodossa. Seudut olivat siis jo etukäteen hieman tuttuja, mikä nopeutti kotiutumista.

Ensimmäisen koulupäivän koittaessa tammikuussa jännitys ja innostus olivat päällimmäisiä tunteita. Orientaatioluennoilla tuli varovaisesti katseltua ympärilleen tutkien, minkälaista porukkaa tänne nyt on päätynyt. Pikkuhiljaa muihin opiskelijoihin kuitenkin alkoi tutustua ja juttu alkoi luistaa. Opiskelu alkoikin saman tien, sillä pääsimme heti ensimmäisenä päivänä taloustieteen perusteiden luennolle. Ensimmäisenä iltana kokoonnuimme tammifuksien sekä tutoreidemme kanssa paikalliseen pubiin tutustumaan lisää ja pelaamaan Aliasta, ja jo varhaisessa vaiheessa ryhmähenki alkoi tuntua loistavalta.

Opiskelijatapahtumia on tässä noin kolmen kuukauden aikana ehtinyt olla riittämiin. Kastajaiset, ensimmäiset sitsit sekä approt on koettu, kuten alla olevista kuvista huomaa, ja monia lisää on näkyvissä. Olen myös päässyt jo varhaisessa vaiheessa mukaan Warrantin toimintaan, sillä kevään jaostohaussa päätin hakea kauppatieteilijöiden oman lehden Wykyzinen toimitukseen. Minulle siunautuikin paikka lehdessä valokuvaajana, ja myös piirustusintoani olen ilokseni päässyt hyödyntämään. Vuoden toinen ja minun osaltani ensimmäinen lehti ilmestyy vapun aikoihin, ja odotan innoissani lopputulosta.

Ai niin, pitäisikö yliopistossa jotain opiskellakin vai? Akateemiseen vapauteen ja siihen olennaisesti liittyvään omaan vastuuteen on ollut totuttelemista, mutta muutaman tentin läpi pääsemisen ja ryhmätyön uurtamisen jälkeen alkaa jo saada yliopistotason opiskelusta paremman otteen. Koska keväällä ei yliopiston omassa tarjonnassa ole monia peruskursseja, jotka syksyllä koulunsa aloittaneet ovat käyneet viime vuonna, meidän tammifuksien lukujärjestykseen on kuulunut avoimen yliopiston kursseja. Tämän johdosta iltaluentoja kertyi jonkin verran, mutta niistäkin kyllä selvittiin kahvin piristävällä voimalla.

Vaikka Vaasa ei alun perin ollutkaan ensimmäisenä listallani, on minun pakko todeta, että koko tähänastinen kokemukseni (vaikka se vasta aivan alussa onkin) on osoittautunut aivan mielettömän hyväksi. Lyhyellä aikavälillä olen tottunut itsenäiseen yksin asumiseen, tavannut mahtavia ihmisiä joita voin ilolla kutsua jo ystävikseni sekä päässyt mukaan hauskoihin tapahtumiin, unohtamatta laadukasta opetusta mielenkiintoisista aiheista Suomen kauneimmassa opiskelijakaupungissa. En mielelläni turvaudu kliseisiin, mutta totta se on, opiskelu on elämän parasta aikaa.

Sarianna

Related Posts

No results found

Valikko