Israelilaisen historioitsijan Yuval Noah Hararin teosparin Sapiens (2014) ja Homo Deus (2015) tavoite on vaatimaton: selittää ihmiskunnan historia ja tulevaisuus yhteensä noin tuhannessa sivussa. Ensimmäinen osa, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, kertoo tarinan siitä, kuinka yksi mitätön ihmisapinalaji muiden joukossa, homo sapiens, ajoi sukupuuttoon kaikki lähimmät sukulaisensa sekä valtaosan muista suurista nisäkkäistä, alisti omaan palvelukseensa toisen osan elämät sekä luonnonvoimat, valloitti maapallon, irtautui sen pinnalta, halkaisi atomin ja kehitti käytännössä koko planeetan kattavan tietoverkon.

Toinen osa, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia, pureutuu puolestaan homo sapiensin tulevaisuuteen. Koneet tuntevat meidät pian itseämme paremmin ja ohittavat meidät älykkyydessä. Toisaalta voimme yhdistää niitä itseemme, ja kuolemakin on vain tekninen haaste. Parannamme itseämme bioteknologian avulla hieman kerrallaan, kunnes ohitamme pisteen, jossa meitä ei enää tunnista samaksi lajiksi, joka käveli Itä-Afrikan tasangoilla 200 000 vuotta sitten. Homo sapiensista kehittyy homo deus – käytännössä jumala.

Hararin kantava argumentti teosten läpi on, että ihmisen hämmästyttävän menestyksen takana on kykymme luoda kuviteltuja olentoja – henget, jumalat, ihmisoikeudet, raha jne. – joihin uskominen mahdollistaa massojen yhteistyön. Tiedon lisääntyessä kuvitelmamme muuttuvat, mutta ilman niitä emme kykenisi toimimaan noin 150:tä henkilöä isommissa organisaatioissa. Nykyajan suuri uskonto on humanismi, mutta miten sen käy, kun emme ole enää ihmisiä?

Sapiens ja Homo Deus toimivat myös erillisinä teoksina, mutta eniten niistä saa irti lukemalla molemmat. Harari herättää ajattelemaan, opettaa ymmärtämään ihmistä, ja on kirsikkana kakun päällä äärimmäisen viihdyttävä tarinankertoja.

Valikko